Kirjoittanut: Nora Yliviikari
Heips kaikille!
Mä oon Nora, viidennen vuoden fysioterapiaopiskelija SeAMKista.
Asun Sevas Kodit Oy:n opiskelija-asunnossa Marttilassa.
Muutin Seinäjoelle vuonna 2015 ja ensimmäinen asuntoni oli samanlainen solukämppä, missä asun nyt, mutta eri rakennuksessa tällä samalla asuinalueella. Viihdyin kyseisessä asunnossa kaksi vuotta ja sinä aikana mulla oli kolme kämppistä: puolivuotta vietnamilainen vaihto-opiskelija, puolivuotta ensimmäisen vuoden liiketalouden opiskelija ja vuoden oma luokkalainen.
Kahden vuoden jälkeen kaipasin hieman omaa rauhaa ja pääsin muuttamaan upouuteen kerrostaloyksiöön joen toiselle puolelle. Asunto oli valoisa ja todella hyvällä pohjaratkaisulla, jonka vuoksi viihdyinkin asunnossa seuraavat kaksi vuotta. Sitten tapahtuikin käänne, jonka vuoksi muutin takaisin tälle puolelle solukämppään. Pikkusiskoni Sara pääsi opiskelemaan SeAMKiin ja se tiesi muuttoa Seinäjoelle; luitte hänen ja Ainon kimppa-asumisesta tiistaisessa blogitekstissä.
Meitä pidettiin pähkähulluina siskoksina, kun päätimme ottaa yhteisen asunnon. Kuitenkin epäilyksistä huolimatta viihdyimme hyvin toistemme seurassa noin vuoden ajan ennen kuin Sara päätti muuttaa Ainon kanssa saman katon alle. Tämä kyseinen kahden hengen solu oli erittäin hyvä valinta meille kahdelle; molemmilla oli omat huoneet, joissa on omat kylpyhuoneet. Jaoimme ainoastaan keittiön ja ”parvekkeen”. Asunto oli myös loistavalla sijainnilla lähellä kaupungin keskustaa, jonka ansiosta kävellen pääsi joka paikkaan; kouluun, juna-asemalle, kauppaan, töihin jne.
Kimpassa asumisessa on paljon hyviä puolia, jos kemiat kohtaavat kämppiksen kanssa ja yhteisistä pelisäännöistä pidetään kiinni. Siskon kanssa asuessa jaoimme kauppakulut puoliksi, lainasimme toistemme tavaroita ja vietimme aikaa yhdessä esimerkiksi leffaa katsoen ja kahvilassa käyden. Jos jompikumpi kaipasi omaa rauhaa, hän meni omaan huoneeseen ja veti oven kiinni, jolloin toinen tiesi, että ei saa häiritä. Ainoa asia, mistä välillä nahistelimme, oli tiskien tiskaaminen ja keittiön imurointi. Pääsimme siis todella pienillä riidoilla, vaikka voisi luulla, että siskokset tappelisivat koko ajan.
Mä kuulen usein vieraiden suusta hämmentyneitä ihmetyksiä mun asunnosta. ”Täähän on tosi kodikas!” on varmaan eniten kuultu kommentti, johon vastaan yleensä naureskellen. Mä oon ehtiny asumaan elämäni aikana yhdeksässä eri asunnossa ja muuttamaan kymmenen kertaa vuoden 2009 jälkeen, joten matkan varrella mukaan on tarttunut tavaraa sekä oma tyyli sisustaa. Vaikka asunkin opiskelijakämpässä, joka ei tule olemaan loppuelämän asunto, haluan sen silti näyttävän ja tuntuvan kodilta, jonne on kiva tulla pitkän päivän jälkeen. Musta on myös kiva, että oma tyyli näkyy sisustuksessa. Sen takia kannustan kaikkia panostamaan oman asunnon sisustamiseen ja kokeilemaan rohkeasti erilaisia ratkaisuja; parvisänky antaa lattiatilaa ja pyörät hyllyjen alla helpottavat huonekalujen liikuttamista, kun sisustusvimma iskee.
Ihanaa kevättä kaikille!
Terkuin, Nora Yliviikari